Arkisto

Uudet mökkipäiväkirjamerkinnät löytyvät täältä.


Perävana

Kävin kuten ennustin, ylenpalttisen kauhamatkailun myötä kanootti vaihtui veneeseen.

Muutama vuosi sitten luin Erä-lehdestä soutuvenetestiä ja Veistämö Korhosen Veto-5 malli sen voitti. Heti tajusin, että sellaisenhan minäkin haluan ja kun veistämökin on tuossa ihan kivenheiton päässä, niin siitähän se sitten lähti.

Neljä retkikautta on nyt takana ja vene on ollut todella hyvä. Sehän liikkuu jo pelkästä ajatuksesta, tavarat saa mukavasti pakattua penkkien alle ja kuomun alla voi yöpyä. Täydellinen vene yksinretkeilyyn, mutta isommassakin lastissa liikkuu kevyesti ja yhäkin tavarat mahtuu hyvin kyytiin.

Laidoilla on kätevä laskutila tärkeille tavaroille, kiikarit ja kameran, kartat, eväät ja juomapullo on aina käden ulottuvilla, eikä pyörimässä pitkin lattioita.

Koirakin viihtyy hyvin tasaisella pohjalla.

Olemme tyytyväisiä ja ylpeitä muskeliveneilijöitä!

Juha veneessä

Vävypoika testaa ja kertoo mielipiteensä.



Eväät tuhdon sisällä

Keittiö



2004

25.4.04

Siinä se nyt vihdoin on.


26.4.04

Testimatkalla muuttolintujen parissa Kuvansinjoella ja Siitinselällä. Kanadanhanhet päästi illan parhaat äänet.


Pasi nauttii

28.4.04

Huivi viuhuen 7 tuntia. Punaiset posket, silkkiuikut, soidinmenot ja jäälautat Tahkosalmessa. Koiran nenä analysoi etelätuulen mukanaan tuomat kevään tuoksut.


2.5.04

Kuvansinjoen suistosta ongitut lahnat tahrivat kakoillaan veneen vitivalkoisen sisustuksen.


8.-9.5.04

Hynnilänsaaren seutu on nyt koluttu. Kaunis oli ilima. Tahkorantaan parkkeerasin illalla ja kävin kotona nukkumassa. Aamulla jo seiskalta olin taas liikkeellä. Aivan peilityyntä ja lämmintä. Hieno hetki harrastaa taivaanrannan maalausta. Ei huono tapa viettää äitienpäivää.

Peilityyni

13.6.04

Työt on häirinny pahasti harrastuksia. Kesäkin on kovin hetkittäistä. Onneksi nyt sattui kesä juuri vapaapäivälle. Tyttöjen kanssa mentiin aurinkoa palvomaan. Yksi poikakin oli siellä masussa mukana. Olikin V5-kokoontumisajot, heti vastaan lipui toinenkin samanlainen. Sehän olikin veistämön väkeä vanhalla mallilla, josta paranneltu versio tämä nykyinen tyyppi on. Heh-heh. Joo, nyt minä ymmärrän miehiä ja autojuttuja.




Hynnilänsaari

21.6.04

Vetoa vetelin minä ja perässä uistinta veteli isukki. Paavalinkivestä siirryttiin neljän tunnin matka Sikkoinleukaan. Hynnilänsalmessa hauki koki kohtalonsa ja täytti tehtävänsä ravintoketjussa. Kostonselällä siksakkailtiin kuhien toivossa. No ei noussunna kuha uistimen päässä veneeseen, mutta päätin perustaa itselleni soutuseuran Kuhan vetelin.




Pasi veneessä

24.-27.6. Juhannuselämyksiä kokemassa

Sikkoinleuasta läksin soutelemaan kohti Linnansaaren kansallispuiston alueita. Vastatuuleen matkan teko ei ollut mitenkään vauhdikasta, mutta sitäkin tasaisempaa.Takki oli jäänyt kotiin. Ei siitä sen enempää. Aikanaan rantauduttiin sukumökille ja ryhdyttiin perinteiseen Juhannuksen viettoon. Toppatakki päälle ja kärventämään makkaraa. Oli sentään myös ahvenia savutettavaksi.

Niin, kun tässä puhutaan meistä, se tarkoittaa minua ja Pasia. Rakas serkkuni vaan ihmetteli että kenestä meistä minä puhun.

Aattopäiväkin jatkui perinteiseen malliin. Ilalla huomasin kokoilevani omaisuuttani siihen malliin että ilmeisesti olin lähdössä jatkamaan matkaa. Niin tein. Iltayön tunteina silmäni turhaan etsivät norppia. Itikat löysivät kyllä minut tyynellä järvellä.

Purtilot

Iso ja Pikku Purtilo

Minua kun on muutamat läheiset vihjailleet epäsosiaaliseksi yksilöksi, niin ajattelin ottaa sitten härkää sarvista ja rohkeasti parkkeerasin yleiselle leiripaikalle. Ei ollut mitenkään voittajan valinta. Myös tiukkapipoksi olen joskus kuullut itseäni kutsuttavan ja ihan oikeassa taitavat olla. Traumaattinen kokemus kaiken kaikkiaan. Kulmakuppilan karaoke-kuningas raiskasi aamuyön tunteina "kaikki" suomipopin helmet. Ja siinä sivussa meni Jaakko Teppokin. Hei haloo! Tää ei oo mikään festarialue muutenkaan - ihmisten annetaan olla teltoissansa rauhassa!

Aamun äkkiä teltta kasaan ja pois, pois. Ympärillä ruokaa kerjäävät lokit oli mukavampia. Heittelin niille viimeiset leipäpalaset.

Lokit

Reippaassa vesisateessa mietin suuntia ja päädyin taivaallisen rauhan kalliolle. Vene parkkiin. Retkipatja kalliolle ja Raimo O. Kojon matkassa polkupyörällä Suomea kiertämään. Hyvä reissu.

Venheessä yövyin seuranani muurahaisten armeija, ne sinnittelivät kohti hiljalleen vuotavaa hunajapurkkia. Hyvin nukutti silti.

Maisemaikkuna

Voi siellä nukkua. Todistettavasti.


14.-17.6.04

Keskiviikko
Pakkasin taas ihan järjettömän määrän tavaraa kyytiin ja ponnistelin navakassa vastatuulessa Heposelän ylitse suojaisemmille vesille. Rantauduin taas sukumökille, jossa soutuani katselleet virnuilivat omituisesta mutkittelusta. Piti nimittäin välillä ihan tarkkailla isompia aaltoja. Onneksi matkalla on yksi saari, jonka suojassa sai hetken levähtää. Kivaahan se kuitenkin taas oli. Ja niin kuin isäni sanoi että jos ei taaksepäin niin aina eteenpäin.

Makoisat savuahvenet nautiskeltiin rannalla, samalla katsellen vilkasta veneliikennettä syväväylällä. Vanhat höyrylaivat kokoontuvat viikonloppuna Kuopiossa, joten monta vanhaa alusta saatiin ihailla.

Kuunari Astrid ilahdutti myös ohilipumisellaan.

Kirjastostani uppouduin perhosten ja ötököiden maailmaan. Tiesittekö että malluaiset uivat selällään, jonka muoto on kölimäinen. Ja että paljon kerrotaan tarinoita siitä kuin pihtihäntäinen on kaivautunut nukkujan korvaan. Uskaltaako ihminen nukkua enää ollenkaan.

Vakavammin valmistauduin pongaamaan haapaperhosia ja lujassa uskossa nähdä myös apollo. Eihän siitä ole kuin 25 vuotta kun viimeksi täällä sen näin.

Torstai
Päiväunien jälkeisessä tajuttomuudessa istuttiin Pasin kanssa terassilla kun varvikosta kuului outo ääni. Kuin ilmat olisi laskettu jostain pihalle. Sinne syöksyi Pasi ja haukahteli. Käärme! - tajusin ja komentelin Pasia pois paikalta. Minun paikalle ennättäessä ruskea möykky hyppäsi oikealle ja musta käärme luikerteli vasemmalle suoraan veteen ja ui pää pystyssä ruovikon suojaan. Rantakäärme oli aloittelemassa sammakko-ateriaa. Tällä kertaa sammakko säilytti henkensä ja hetken toivuttuaan poistui hänkin paikalta.

Tässä vaiheessa tajusin sitten että kamerasta on patterit loppu. Prkle.

Kokka kohti etelää. Samanlainen navakka tuuli antoi nyt sitten nautittavaa aalloilla surffailua myötätuuleen. Eikös kuulostakin hienolta? Mummo surffailee soutuvenheellä.

Pöljien välistä suuntailin kaikki ennen näkemättömät kapeikot, kiikaroin linnut ja hetkeksi sain nokiperhosen kyytiinikin.

Perpulanluhtaan pystyttelin teltan noin miljoonan inisevän avustajan kannustaessa. Tulikin varmaan ennätysaika.

Perjantai
Tukkimiehentäi liikahteli telttakankaan ulkopuolelle. Sen menoa seuratessa herättelin itseni ja fundeerasin päivän aloitusta. Linnavuori olisi loistava paikka aamiaiselle.

Eväät reppuun ja sinne. Ihan päiväkirjaa kirjoitin; "Alan vihdoin oppia olemisen taitoa".

Iso-Tikan hiekkarannoille soutelin peseytymään ja uiskentelemaan. Hieno hiekkaranta ilahduttaa nyt vain veden alla kun vesi on noussut korkeammalle kuin pitkään aikaan.

Mukavaa rupattelua kanssaihmisten kanssa oli sitten leirissä nuotiopaikalla, kunnes sadepilvet toivottivat hyvää matkaa telttaan lukemaan ja nukkumaan.

Illalla kömmin teltasta ulos ja huomasin naapureiden lukumäärän huomattavasti kasvaneen. Enemmistö saksalaisia melojia. Pasi lähti viemään minua iltalenkille koko Linnansaaren kiertävää polkua pitkin. Vauhti ei loppunut millään ja niin sitä kipastiin koko lenkki. Olin ihan märkä hiestä ja kuumuudesta (ei voi vaatteita vähentää – itikat) ja metsän kosteudesta ja pimeyskin jo tuli ja polveenkin koski ja kyselin itseltäni että nytkö on ihanaa? Mitäs läksit!

Pistin sitten elämän risaseksi ja hiljentyneellä leiripaikalla istuin yksin pimeessä kalliolla ja join mansikkasiideriä. Kesäidylliä. Ajattelin että metsässä ei ollu liikkeellä kun kaksi kurppaa, lehtokurppa ja minä – vanhakurppa.

Lauantai
Perhe kyseli minua kotiin, joten sinnepäin sitten. En meinannu millään päästä käyntiin. Lilluttelin kuikkia kiikaroiden, oli jo yhdeksän kuikan joukkio koossa. Tuli ihan syksyinen olo.

Uskin saarten kohdalla kiikariini löytyi kalasääski saalistaan roikottaen. Vei sen metsänreunaan, jonne poikasetkin olivat jo pesästään lähteneet. Syksy.

Kauniiksi totesin luojan luomat kalliokukkapenkit. Vähän katajaa ja maksaruohoa ja hentoja heiniä sekä ripaus erivärisiä kukkia.

Vihdoin haapaperhonen. Lensi ylitseni keskellä järveä, enkä minä voinut seurata.


Näkyykö norppaa?

22.-24.7.04

Norppasafari

Nyt oli kamera, kuvat kertokoon kaiken. Paitsi ei sitä, että norppakin nähtiin viime metreillä.



6.-8.8.04

Siellä taas

Mänty ilta-auringossa

Ensiksikin pitää tunnustaa että Kuhan Vetelin -soutuseura ei tosiaan ollut kovin omaperäinen ajatus, koska Varkaudessa on jo olemassa sen niminen uistinseura. Kyllähän minä sen jo tiesinkin.

Toisekseen olen vähän hämmentynyt, etukäteen ajattelin kirjoittavani päiväkirjan täyteen suuria viisauksia ja nokkelaa sanailua. Ja kiertääkin piti paljon uusissa paikoissa. Kuitenkin yhä uudestaan huomaavan miihustelevani samoilla paikoilla, tiiraillen samoja kallioita, samoja maisemia, jotka kuitenkin ovat erilaisia joka katsomisella.

Rantakukka

Miten voi kertoa veden väreistä, aaltojen äänistä. Tuulten huminasta puissa tai rantakukassa pörräävästä mehiläisestä. Kuinka voisin kertoa auringonlaskun muovaamista väreistä pilvien harteilla, valon leikistä männyn rungolla tai ilosta jonka joutsenperheen näkeminen tuottaa.

Yksittäiset tapahtumat jäävät kaiken kokonaisuuden alle ja ajatukset vaeltavat toisiinsa kytkeytyen vain tyyneksi olotilaksi.

Naku

Vedestä nousi pieni ihminen


21.8.04

Soutelin veneen Repolahdesta lähemmäksi kotia. Viisi tuntia mukavassa myötätuulessa ukkospilviä väistellen. Tätä pakenin..

Myrsky takana

tuota kohti...

Myrsky edessä

... molemmilta säästyin.


24.8.04

Kävin iltalenkillä Hynnilänsaaresta Paavalinkiveen. Menee kuntourheilun puolelle kun tehtaan piippujen näkyvissä soutelee.


5.9.04

Paula ja kamera

Paulan kanssa ystävyysasioita hoideltiin soutu- ja kuvausretkellä. Arvokkaita hetkiä. Mukavia suunnitelmia.


7.9.04

Iltahämärissä vetelin säpäkässä vihurituulessa Siitinselällä. Laiva antoi kivat mainingit minulle ja muutamille vesilintuparville.


17.10.04

Paavalinkivi-Mankilansaari

Kaislikkoa

Iloisesti liplatteli veneen keula pienessä vasta-aallokossa kun vihdoin pääsin taas airoihin käsiksi.


24.10.04

Mankilansaari-Repolahti

Nuotio

Reipashenkinen Jahti-pukeutuminen teki varmaan arvoisensa vaikutuksen vaalitoimitsijoihin, kun pistäydyn lähtiessä äänestämässä.

Vene on jo niin likanen ettei enää voi ees kuvissa näyttää. Kannattas pitää kuomua, hyvä ihminen! Joo, joo...

Lokkeja siellä oli ja koskeloita viiletti muutama kymmenen. Teeriparvi siirtyi saaresta mantereen puolelle ja tintit ahkeroivat. Talven varallehan minäkin tässä sielun rauhaa hankin.

Se on tää oma Varkauden kaupunki solminut kuulemma tärkeät ystävyyssuhteet Kiinaan, sitä juhlin sitten kiinalaisella kanakeitolla nuotion ääressä. Ei siitä sitten jaksanut kuitenkaan enempää innostua.

Mietin minä sitäkin, että jos nyt joku olis lähössä purjehtimaan jonnekin Karibialle - niin voisin minä lähtee mukaan. Tai no, vasta tammikuussa. Se on pahin.


30.-31.10.04

Vene auringossa

Retkuejäsenenä Raija.

Olipa täydellinen veneilykauden päätös. Täyttä aurinkoa ja täyttä kuuta. Lämpöistä nuotiota ja lentävää huulta...

Urkki-norppa ilmaantui kalju kiiltäen ja pyyteli kanssaan retkelle. Yhteinen oli matka kalavesille. Tunti ja toinenkin samaa matkaa kuljettiin. Luovutettiin apajat Urkille ja jätettiin verkot laskematta.

Kalasääskisaaressa muistelin menneen kesän urbaani-veneilijöitä, jotka pesimäaikaan leiriytyivät saaren rantaan, mitenkään huomioimatta hädissään huutelevia kalasääskivanhempia. Eivät kuulemma tienneet, eikä huomanneet. Eipä niin. Pikkulintuja. Pikkujuttuja.

Semmosia siellä syksyn hiljaisuudessa pulpahteli mieleen. Paljon muutakin, ihan älyttömän paljon. Myrsky oli, sekä päänupissa että sitten pois tullessa jo luonnossakin.

Mutta semmoseen lopputulokseen pääsin että tervemenoa tämä ja tervetuloa tuleva.

Lyhty

Kuvia


Marraskuu 2004

Vene traileriin

2005

7.5.05

Nokialaiset tauolla

Jouko Puhakan runo kertoo kaiken:

Kun keväällä ensi kerran palaan
- kaupunkia paeten -
järvi muistaa minut
ampuu silmääni valonuolen
rannan sulasta.
Palaan jäiden lähdön jälkeisenä päivänä
ja järvi tuntee minut
katsoo jalosti
Jumalan silmin.
Nyt on vesi kirkkainta
eniten valoa maisemissa:
se on kuin avoin mieli
täällä ei teeskennellä.

Meillä on paljon kesken
järvellä minulle puhuttavaa
tuolla kaukana selän saarissa
jotka hämmästelevät itseänsä
vedessä sinisinä alassuin
äyräät hetkuen jäitä.

Pyhä lintu lahdella
rikkoo veden kuvat.
Joutsenelle annan anteeksi
lahden yli kaikuu
vene vesille.

Näkemiin
hyvästi nyt kaikki.



Vihertää

21.5.05

Kun pitkospuut ja 40-vuotias kylkiluu kohtaavat toisensa, niin kylkiluu on se joka murtuu. Niinpä soutaminen on hetkeksi unohdettava. Tänään isäntä vei minut pienelle tuskanvieroitusmatkalle, joka toisaalta vaan sitä lisäsi.


14.-5.6.05

Pääsin peränpitäjäksi kun isäntä tarttui airoihin ja lähdettiin iltapäivällä liikkeelle. Sääennuste oli luvannut navakkaa tuulta ja sadetta.

Satavuotinen tulipaikka

Parin tunnin soudun jälkeen rantauduttiin ensimmäiseen sopivaan paikkaan ja aloitettiin aktiivinen oleilu. Viisi lähistöllä oleilevaa joutsenta olivat seuralaisinamme.

Sade saapui illan kähmyssä eikä loppunut ennen kuin sunnuntai-iltana olimme takaisin kotosalla. Lapsuusmuistot ihanista sadepäivistä teltassa lueskellen muuttuivat jälleen todeksi.

Sadepäivää teltassa

"Kyllähän tämä lähentää", tuumattiin kun vuorokauden viettää teltassa yhdessä.

Kuohuvien aaltojen keskellä päästiin myötätuulessa mukavasti kotiinpäin.

Tuulen mukaan soudetaan

Soutuvenheellä liikkuessa, niin kuin melonnassakin hienointa on se, kuinka joutuu tunnustamaan olevansa täydellisesti luonnon armoilla. Sää on otettava huomioon, turha sitä vastaan on taistella.

Luontoa myötäillen mekin saimme soudella kuohuvien aaltojen myötä mukavasti kotiinpäin.

Puhakan runoista ei pääse eroon...

Leppien villitsemällä rantatöyräällä
yksituumaiset kiuaskivet hiiltynyt puu
tuohinen verkonkives ja suuri kalansuomu.
Muistan ja kättelen
poissoutaneita kalaukkoja
hankainten kitinässä kuulen
vaatimattoman elämän murheista
näen vanan välkkeessä elämänriemun
jäljettömässä rantahiekassa katoavuuden.

Kotiranta häämöttää

11.-12.6.05

Etappisoudulla Varkaudesta etelään.

Paistaahan se aurinko välillä risukasaankin, miksei sitten myös soutelijaankin. Reilun seitsemän tuntia suunnittiin kokka kohisten kohti kansallispuiston vesiä.

Minä pidin taas huolta suunnasta, täytyy myöntää että jokunen mutka tuli tehtyä ihan vain uusia paikkoja nähdäkseni - ja yhden suuren lokkiyhdyskunnan pesäluodon vuoksi.

Seitsemän tunnin soudun jälkeen duunattiin hikinen kroppa ja kipeytyneet lihakset hyvin ansaittuun saunaan sedän mökille.

Seitsemän tunnin rakot

Kesänuotio

Yöllä istuskelin tyynen järven rannalla. Salakat olivat kudulla, joten veden pinta oli täynnä liikettä ja ääniä. Petokalojen polskautukset saivaat aikaan kunnon pyörteet ja koskelon öinen kalastus kuulosti hurjalta melskeeltä. Pasilla oli kova homma rantaa partioidessa kun salakat meinasivat ihan nenille hyppiä.

Kivilaituri tulvii

Istuin siinä ja ihmettelin että miten voikin tapahtua niin paljon vaikkei mitään tapahtuvaksi oikein näekkään, on vain äänet ja niistä syntyvät mielikuvat. Peippo visertää pienen yölaulun ja viereisessa saaressa asuvat kalasääsket kutsuvat toisiaan. Lehtokurppa lentää näkymättömissä metsän keskellä ja jostain kaukaa kuulee veneen jyrinän. Ja kun toisenlainen muskelivene on jytissyt ohitse, niin rantoihin lyövät laineet jatkavat vielä pitkään, pitkään sen jälkeen.

Kevätkesän yö

Hetken on aivan hiljaista, kunnes kuikka kertoo että vihdoin voin mennä nukkumaan.

Sitä olin odotellut.


4.7.05

Jihuu!

Kesä tuntui joka sielun sopukassa. Pikaisen (mutta maukkaan ja täyttävän!) mökki-koukkauksen kautta soutu kulki tutulle paikalle.

Lokinpoikaset olivat uimassa salmen poikki. Rantasipi joutui hätään kun rantauduimme kalliolle, poikaset olivat siis lähettyvillä. Odottelimme rauhassa paikallamme että kipittävät suojaan.

Pasi katsoo kun vene tulee

Tutut kalamiehet saapuivat sanalle ja perkaamaan kalansa. Pois lähtiessä ennätin tuskin veneen veneen rannasta irroittaa kun jo ensimmäiset lokit laskeutuivat herkkupöytään. Onhan niillä nyt kova työ ruokkia isot poikaset. Pienessä hetkessä niitä kertyi parikymmentä. Viimein paikalle saapui myös harvoin näillä vesillä nähtyjä naurulokkeja. Mistähän kaukaa hekin jaolle osasivat tulla.

Kirkasta vettä

Kirkas, lämmin vesi houkutteli kesän ensimmäisille uinneille.

Soutuvenhe on niin hieno peli, että minulla taas oli aikaa kotimatkalla silmäillä veden pintaa ja nähdä norppa. Olikohan se Urkki?


7.-11.7.05

Repolahti-Linnansaari-Oravi-Joutenvesi-Tappuvirta- Repolahti
Miehistönä Minna ja Savu

Tyyntä on.

Viiteen päivään ei tapahtunut mitään ihmeellisen erikoista, niin hienoa oli.

Auringon paiste, vesien kimallus, varjoisat lepohetket.

Suurissa ja pienissä asioissa liitävät ajatukset varastoituivat mielensyövereihin.

Lukuvinkki kesäkallioille
Markku Tantun runoteos Lämpöä harakoille, sieltä tuo ensimmäisen lauseen ajatuskin tupsahti.

Minnalla oli mukanaan Tantun kuva teos Lapin maisemista ja siitäpä sitten muistin että joskus teininä jo olin kirjoittanut hänen runojaan muistiin. Nyt löysin ne uudelleen. Todenmakuisia luontohetkiä.

> Lisää kuvia


17.-19.7.05

Minä kun taas ajattelin... semmosta tälläkertaa että kyllä soutuveneen pitää päästä kalahommiin.

Itse en kalahommissa kovin aktiivinen osallistuja olen, enemmänkin innokas avustaja ja henkisesti kannustava joukkueen jäsen - ilmeisen hyvä sellainen. Ja vene, siitähän varmaan tämäkin hyvä kalaonni johtui.

Ukkospuuskien varoitukset takaraivossa anivarhain soutelin sukumökille, jossa porukkaa jo olikin. Kaikki mahdolliset kalavehkeet tanassa ja aina valmiina.

Kahvihetken lomassa isukki onki särkiä kuivatusta varten ja siinä sivussa avustin häntä saamaan ison lahnan rannalle. Koirat haukkuivat ja lapset säikkyivät, oli se niin iso!

Iltapäivän pilvien käydessä yhä uhkaavamman näköiseksi Juha lähti kiireellä vielä ennen myrskyä virvelöimään. Eikä siinä pitkään nokka tohissut, kun vävyn-rutale saapui takaisin kädet verillä ja naama virneessä. Hauki painoi - tietysti vähän yli - 5 kiloa.

Juhan hauki

Pari tiukka salaman räsähdystä ihan kohdalla, ennen sadetta - hiljensi porukan terassille syömään ja sitten pitkille, pitkille päiväunille. Sade ropisi ja ukkonen jyrisi taustalla. Eipä paljon parempaa unimusiikkia ole.

Savustusherkut

Päivävieraat vietiin takaisin venerantaan ja sitten jatkettiin pienemmällä porukalla. Pari verkkoa lisää järveen ja auringon laskiessa uistin perään ja soutamaan. Meinaa mennä ihan kalajutun puolelle, mutta kyllä niin kävi että vartin soudun jälkeen vapa alkoi väpättämään. Saatiin se peto sieltä erinäisten vaiheiden jälkeen veneeseen. Järvitaimenhan se oli! No jopas oli mukava yllätys, pitkästä aikaa. Tosin on kai niin että saadakseen pitää pyytää...

Verkot pois

Aamulla varhain verkoille, tuuli oli ennättänyt nousta ennen meitä, mutta eipä hätää. Veto-5 toimi hienosti aalloilla verkkohommissakin. No, nyt ei ollut isoja. Soppaan kuha ja pari ahventa. Niin, ahvenet oli tietysti isoja.

Ahvenet

Taas vähän murusta rinnan alle ja kalastus jatkui kiivaana. Ahventa tuntui lähtevän parhaiten pohja-ongella. Niitä isoja ahveniahan kannattaa aina tavoitella vaikkei saisikaan.

Minä sentään tein muutakin. Läksin etsimään kantarelleja. Löysinhän minä jotakin. Mustikoita, muovikanisterin ja Pasista löysin sen sisällä asuvan käärme-koiran. Mökin pihalta se oli jo eilen löytänyt rantakäärmeen nahkanvaihdon jäänteet. Hieno, kokonaisena säilynyt käärmeennahka. Tässäkin pienen saaren metsässä se ilmaisia minulle taas upean käärmeennahkan. Isomman kun edellinen - tietysti. (Edellisellä reissulla Linnansaaressa se osoitti meille pienen, ihan oikean rantakäärmeen torpan niityllä). Tätä nahkaa se selvästi pelkäsi, joten kun minä poimin sen astiaani, niin varmaan arvoni Pasin silmissä kohosi huomattavasti. Taikanahkoja, koska pienissä silmissä ne muuttuivat lomikäärmeennahkoiksi.

Rantakäärmeen nahka

Toisena iltana jatkettiin uistelua, ei saatu kaloja vaan saatiin paljon parempaa. Jo tutuksi tullut norppa oli samalla selällä kalassa, joten nautittiin siitä kohtaamisesta. Viikset vipattaen se ui pinnassa meitä kohti ja pian sukelsi syvyyksiin koko muhevan vartalonsa vedenpinnassa muljauttaen. Sepä vasta olikin iso!

Norpan kalavesillä

- "Joudatko juomaan kahvia?"
Mikä suloinen kysymys hetkellä, jolloin ihminen on uuteen aamuun heräämässä, omassa peräkammarissa ja ovi on auki ulos. Tuuli tuo tuoksuja ulapalta ja sängystä voi seurata västäräkin vipellystä rantakivillä. Olo on raukea kuin kermaa juoneella kissalla.
- "Heti kun tältä elämän hyvyydeltä ennätän, sitten tulen kahville", vastaan minä.

Vaikka kuinka isoksi kasvaa niin äiti on hyvä sana.


13.-14.8.05

Sienikori ja kanttarellit

23.-27.8.2005

Matka alkoi koneremontilla, eli airon hankaimen löystyneen ruuvin kiristyksellä. Kohtuullisen yksinkertaisia nämä remonttihommat. Ja kun kerta mies oli mukana, niin hoitakoon sen.

Setän mökin peräkammari sai toimia ensimmäisen yön makuusijanamme.

Seuraavana aamuna kalasääsken poikasten lentoharjoitukset saattelivat meidät matkaan eteenpäin. Keli oli parasta mitä elokuu voi tarjota. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämmin etelätuuli riisui paidat pois.

P8240006 (38K)

Sienikori kädessä pyyhälsin saarten metsiköissä ja koin keräilijäviettini vahvistumista mustatorvisienten parissa.

Hienoa aikaa liikkua metsässä, itikat olivat kadonneet eikä hirvikärpäset vielä käyneet kimppuun. Tinttiparvet olivat työn touhussa ja koppelo oli jättänyt sulkansa minulle muistoksi.

Metsässä tulleet hikipisarat sai uiden vaihtaa raikkaan veden kihelmöintiin vartalolla.

Illalla teltta pystytettiin mieluisimpaan leiripaikkaan. Pidin sormet ja varpaat pystyssä ja uskoin ja luotin elokuisten arkipäivien voimaan, jotta suurta ruuhkaa ei olisi. Ihan ikiomana paikka oli vielä aamullakin.

P8240010 (65K)

Pasi sai nukkua vapautuneesti ulkona, lämmin yö ei koiraa juuri telttaan houkutellut.

P8250064 (54K) ¨

Ja onhan se ihanaa itsellekin pitää teltan ovet auki ja antaa öisen tunnelman valua sisälle.

Aamuinen herääminen lähti käyntiin kallioille kipuamisella ja mustikka-aamiaisella. Pyyn tapaaminen kallioilla hämmästytti – olisihan tuossa vieressä iso saari metsää täynnä.

P8250020 (50K)

Tuulen mukaan piti elää, ihan sinne minne suunniteltiin ei tuuli meitä päästänyt. Haluttiin siis sitä mitä saatiin. Tyvenen puolella soudeltiin, välillä sieniä hamuten ja välillä vaan vene myötätuuleen ajelehtien.

Tuulen puolelle niemennokkaan mentiin tuulta ja tyrskyjä ihastelemaan. Tuuli oli pukenut valkoiset hatut aaltoihin. Ja hitsin kettulainen, minunkin hattuni viedä halusi, mutta sainpas takaisin.

P8250043 (40K)

Illalla samoille nuotioille tupsahti yksinveneilijä Veikko. Oli ilo tutustua. Veikko antoi uskoa minulle epäluuloiselle, epäsosiaaliselle ihmiselle.

Nuotion loisteessa, kuun valossa, lämmintä leipää masussa ja hymy koko olemuksessa oli helppo uskoa ja olla samaa mieltä että Eino Leino on suuri suomalaisen sielun tulkki. Pyy vihelteli taustamusiikkia.

P8250070 (53K)

Jäi ikuinen muisto. Veikolta meille:
"Verenpunainen aurinko laski elokuun iltana.
Paistoimme ja söimme intialaista Naan-leipää.
Vaikka emme ennen tunteneet,
Olimme elokuun tutut."
Toivottavasti vielä kohtaamme.

P8250076 (16K)

Mieli täynnä tyytyväisyyttä sai taas herätä uuteen aamuun, mielessä vähän jo kangasteli kotimatka.

Onneksi edellisestä päivästä vain hurjiintunut tuuli teki jälleen päätöksiä puolestamme. Myötätuuleen taas matka mukavasti, hetken valssin tahtiin vaahtopäiden keskellä.

Mökin rantaan ajauduttiin, odottelemaan tuulen rauhoittumista. Eihän se rauhoittunut. Yltyi vain. Vaahtopäät muuttuivat möyryäviksi valkoisiksi jyriksi, jotka valloittivat koko järvinäkymän. Rannan kivionkaloihin yhtyessään nousivat korkeuksiin ja ryhtyivät soittamaan tuubaa.

P8260091 (29K)

Saunottiin, maattiin kammarissa ja kuunneltiin radiota. Puhelintoivekonsertti ja uutisten kertomat myrsky-uutiset - etelä-suomen katastrofi - saivat aikaan kaksijakoisen olotilan. Myrsky ulkona oli hienoa katsoa, ja niitä sähköjäkään ei ollut, mitkä poikki voisi mennä.

Radio jatkoi myrskyn etenemisen kertomista, pian kuulemma rintama olisi näillä seuduilla. Taisi olla jo, niin tuuli ujelsi, ettei enää tehnyt mieli ulkona pistäytyä.

Yhtäkkiä tuli hiljaisuus, niin ettei sitä edes heti tajunnut. Tuulen ääni vaihtui kattoon ropisevaan sateeseen, joka jatkoi kulkuaan räystäiltä alas.

Niihin ääniin vajosin unten maailmaan.

Huh, herätys pärisi viideltä aamulla. Piti varmistaa kotiin pääsy, aamulla tuulen suunnan vaihtuessa oli sopiva hiljainen hetki selän ylitykseen.

> Lisää kuvia albumissa


11.9.05

Kuksa

"Hei kaveri!"

Sieniä

Kaunis, kaunis syyskuun päivä helli meitä korillisella mustia torvisieniä, salli paljaat jalat kalliolla ja saatteli meitä mukavassa myötätuulessa kotimatkalla.

Mutta ne hirvikärpäset olivat ilmestyneet... raaps, raaps.

Metsässä

Lokakuu 2005

Myrsky

On aika vetäää vene maihin.
Jouko Puhakan tunnelmat päättävät tämän soutukauden;

"Tervastulen loitsu sieraimissa
äkkiä
syleilen koko maailmaa
kaikkeuden hidasta savea
syleilen kaikkia ihmisiä
joista yksikään ei minua tunne.
Tervastulen pyhä loitsu sieraimissa tämän hetken tuudittamana
kasvan aikaa ja kohtaloita vastaan
jotka meitä kuluttavat."


2006

17.-19.5.2006 Lehtoniemi- Vuorikiuas-Myhkyrä-Voinsalmi

P5170011 (31K)

"Tämä on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa."

Näissä tunnelmissa alkoi vuoden ensimmäinen souturetkeni. Lämpöisen toukokuun alun vuoksi jäät olivat jo aikoja sitten lähteneet, joten tunsin olevani pahasti myöhässä kevään kiihkeistä, hullaantuneiden lintujen muuttopäivistä. Parempi kuitenkin myöhään kuin silloinkaan.

P5170001 (21K)

Tästä väylästä aloitin nostalgisissa tunnelmissa. Samaa väylää pitkin ovat veneet keväisin retkilleen lähteneet vuosikymmenten ajan. Kun tehtaan pilli on ilmoittaunut viikonlopun alkavaksi on koko Lehtoniemen työläiskorttelin väki siirtyneet veneisiin ja siirtyneet elannon hakuun vesiltä - kalaan, marjastamaan tai sienestämään.

Olen kolmatta sukupolvea joka nyt tuosta liikkeelle lähti. Soutelin hiljalleen ja muistin jokaisen katiska- ja verkkopaikan, jossa mummoni kanssa kalasteltiin. Piisamit ja linnut. Joka-aamuisen rituaalin.

Mieleen nousee veneiden keväiset vesillelaskut, setäni ja isäni talviset veneenrakennusurakat sekä etäinen muistikuva mustikkaretkestä putputtavalla veneellä ukkini kanssa.

isukki-soutaa (18K)

Tämä salskea nuorimies on isäni, aloittamassa viikonlopun viettoa joskus 50-luvun lopulla. Suunta on sama kuin nyt minulla. Vanhoista kuvista tunnistaa tutut maisemat, kalliot ja käkkyrämännyt. Sukupolvet vaihtuvat, mutta muuttuuko lopulta mikään olennainen...

P5170003 (24K)

Hyvästelen tehtaanpiiput ja sen myötä palaan nykyhetkeen. Tässä juuri nyt, eikä mitään muuta. Silkkiuikut rätisevät ruovikoiden reunoilla ja pitkästä aikaa tapaan piisamin uiskentelemassa. Vielä hetken muistan lapsuuden ajan piisaminpesien runsautta. Nyt ne taitavat Lehtoniemessäkin olla vähentyneet. Pääsen luontevaan souturytmiin Siitinselällä.

Ensimmäinen tauko onkin sitten jo mukavasti Hynnilänsalmessa kun soitan huoltojoukkoja apuun. Innoissani en muistanut taas airon mutteria kiristää ja se tuntuu vähän löysältä. Huoltojoukot saapuvat mukanaan myös kahvit, joten mukavasti reissu alkaa!

Reippaaseen laitamyötäiseen laskettelen Tahkosalmen etelänpuolelta Petkelsaaren suojaan ja otan suunnan kohti Harronsaarta. Puuskainen tuuli nostaa hetkittäin vaahtoa kylmän veden aaltoihin, ja tuuli yrittää puskea venettä sivuittain. Olisi pitänyt uskoa isukkia ja laittaa koivun puska veneen keulaan, purjeeksi ja suunnan pitäjäksi.

Kostonselällä näkyy joku uistelevan, mutta muuten on rauhaisaa.

P5170004 (23K)

Matka sujuu sutjakasti, Harronsaaren lahdessa joutsenpari joutuu väistymään tieltäni, kun suuntaan kohti nuotiopaikkaa.

Talonmiehet ovat hoitaneet tehtävänsä ja täyttäneet puuvajan piripintaan. Huussissa näyttää vielä olevan sinne talvella unohtamani peppuliina paketti. Näkymä on hieman erilainen kuin maaliskuun myräkässä. Lämpötilassa ei kovin suurta eroa ole, silloin satoi vettä ja nyt vihmoo välillä räntää.

P5170008 (39K)

Perinteitä kunnioittaen lämmitän purkillisen hernekeittoa ja jälkiruoaksi nautiskelen lahjaksi saamaani mustikkateetä. Kylläpä elämä maistuu hyvälle!

Pari kalamiesta pistäytyy sanalla ja heidän mentyä mietin matkan jatkamista - tai ainakin yöpaikan vaihtoa. Halajan viereiseen Vuorikiukaaseen laavuni pystyttää.

Vesi on matalalla, joten rannalla oleva lähdekin on kunnossa - ei pääse sekoittumaan järviveteen. Puita on täälläkin kesän tarpeisiin ja uusi pöytä penkki -systeemi suuremmillekin pidoille on valmistunut.

Vaikka löydän mukavan metsäpaikan laavulleni, päädyn kuitenkin kyhäämään avaruushuovasta ja puunrungoista katoksen aivan nuotion viereen, jossa mukavasti nuotion loimussa pystyn suoraan makuupussista näkemään maiseman järvelle.

Yöllä herään majavan hännän läiskäytyksiin, Pasi tuntee jo majavat, joten se ei edes vaivaudu murisemaan. Seuraa vain kiinnostuneena katseella vedessä etenevää vanaa.

Jokin muu metsässä liikkuva olento saa sen matalaan murinaan jossain vaiheessa yötä, mutta minä vain käännän kylkeä.

Laitoin puhelimen herättämään puoli kuudelta, jotta aamun varhaiset tunnit eivät pääsisi lipsahtamaan ohitse. Aamupuuro jäähtyy kylmäksi, kun katsepiiriini lipuva härkälintu vetää huomioni puoleensa ja kiikarit käteeni, puurolusikan sijasta.

Kylmän kohmean herätyksen jälkeen vasta kävelylle lähtö saa kunnolla kropan lämpiämään. Vuorikiukaan kalliot ovat todella nimensä veroisia vuorikallioita. Pitkät kalliot saaren itäpuolelle jäivät vielä tutkimatta, mutta kyllä nekin vuoret ovat vielä valloitetteva. Tai niinpäinhän se menee että ne vuoret valloittivat minut.

Mustikat oli aloittamassa aurinkoisilla paikoilla kukintaansa, onneksi ainakin tässä saaressa ovat korkeilla kallioilla hallalta suojassa.

Perskutarallaa kun tuli paha mieli kun molemmilta rannoilta löytyi lasinsiruja, paljon! Pahasti pystyssä töröttävä rikkoutunut pullonpohjankin huomasin onneksi ennenkuin Pasin tassut siihen olisivat osuneet veden rajassa. Eikä semmoinen olisi mukava ollut ihmisenkään jalassa kun uimaan kirmaa. Prkl!

Pakattuani ja juuri kun olen valmiina aloittamaan päivän taipaleen, ilahduttaa ystävä hetkeen sopivalla tekstiviestillä. Ihmeellinen sattuma. Hyvällä mielin soutelen ilman tarkkaa päämäärää.

Eräästä salmesta löydän yöllisten läiskyttelijöiden pesäpaikan ja ihmeekseni huomaan myös majava perheen nuorison edustajan uivan samaan suuntaan rannan lähettyvillä. Hän ei meistä välittä ja niin siinä vierekkäin mennään. Pikku-Matti sukeltaa välillä evään hakuun ja rantautui sitten kivelle syöntipuuhiin.

Olisi aika jo hankkia hieman parempi kamera, tällä näppärillä ei läheltäkään saa julkaisukelpoista kuvaa... murpatus, murpatusta...

Kauniin rannan houkuttelemana rantaudun minäkin, syömään ja päiväunille. Pilvien ajelehtiessa auringon eteen, lämmin paikka muuttui viileäksi ja herättää nukkuvan kaksikon. Kipaisen sitten hienolle näköala paikalle korkealle kalliolle ja ihmettelen hirvienkin intoa kiipeilyyn, sieltä löytyy makuupaikkoja, papanoita sekä pureksittuja männyn taimia. Männiköstä kallion takaa lehahtaa lentoon komea, hohtavan musta ukkoteeri.

P5180039 (63K)

Alhaalla rannassa on majavien työmaa. Edellinen kattaus on vesien laskun myötä jäänyt ulottumattomiin, joten uusi ruokala on työn alla. Täältäkin löytyy tikkojen hakkaamia toteemipaaluja. Yritän tulkita lajia, vaan en tietenkään osaa. Metsäverryttelyn jälkeen olen taas valmiina tarttumaan airoihin.

Kuikkia ja kala- ja harmaalokkeja, kalatiiroja, kivitasku, västäräkki ja vihdoinkin kallioluodolla kaipaamani selkälokki. Sen samettisen mustat siivet ja kiehtova ääni sykähdyttävät, toivottavasti laji ei taannu kokonaan.

Pari kupillista kahvia ennen lähtöä tekee tehtävänsä ja alan kipittää kohti ulapan lähintä pikku-saarta puskapissille. Mutta mitä ihmettä, täällähän on ruuhka! Juuri siihen samaan saareen on toiselta puolelta uimassa kaksi hirveä. Hellitän siis vauhtia ja annan heille etuoikeuden ja jään seuraamaan. Ne kapuavat saareen, ravistavat turkkinsa ja muutamalla letkeällä askeleella lävistävät saaren ja jatkavat uimista kohti isompaa saarta, johon varmaan jäävät oleilemaan.

Hienoa katsella - uivia hirvenpäitä. Ne vaikuttavat jo hieman uupuneilta tai muutoin vaan menevät kovin hiljalleen. Tässä vaiheessa ovat jo varmaan saaneet hajun minusta, koska tuulen yläpuolella olen. Päät kääntyilevät jatkuvasti joka suuntaan ja pysäytän veneen kokonaan, jotta en aiheuta lisä stressiä niille. Toivottelen hyvää kesää kun vihdoin saaren rantaan kapuavat ja metsään häviävät.

Paavalinsaaren leiripaikalle on pysähdyttävä ihmettelemään jatkoa, mennäkö vaiko eikö mennä eteenpäin. Miten tuulet ja sää, kun huomenna jo taas toiseen suuntaan pitkä kotimatka alkaa.

Lämpimässä lahdelmassa lintujen laulu raikaa ja koivujen vihreys on hehkeätä, jokunen kala pulikoi kutuhommissaan lahden pohjukassa. Muutaman pisaran vettäkin taivas heittää niskaani.

P5180054 (71K)

En malta vielä kuitenkaan asettua vaan väsymyksen uhallakin lähden vielä puikkelehtimaan tutun kalasääsken pesän ohitse ja tarkistamaan onko tutut kuikat saapuneet. Kapeassa salmessa, siinä mistä aina ennenkin olen mennyt - karautan kuitenkin suoraan kivelle. Onneksi näin soutuvenheessä ei suurta vahinkoa karille ajaessa saa aikaiseksi.

Kuikat ja sääkset ovat palanneet, kaikki hyvin. Asiat ennallaan ja kohdallaan.

P5180065 (14K)

Voimistuva tuuli ja sen suunta vielä kuitenkin emmityttää minua ja olen jo kääntymässä takaisin Paavalinsaareen, mutta Myhkyrän hietikolta avautuva auringonlasku sekä mahdollinen norpan kohtaaminen voittavat tässä valinnassa.

Pasi pääsee partioimaan pientä saartaan yksinvaltiaana. Västäräkin pyrstön viipotus rannalla ei aiheuta liikahduksia, viipottakoon rauhassa.

P5180068 (79K)

Illalla olen tosi väsynyt, ei edes nälätä. Pakko kuitenkin jotakin syödä, siinä kokkaillessa kuuntelen radiosta säätiedotuksen ja vähän jääkiekkoakin. Radiokäsi ylhäällä touhuilen iltapuhteita, muuten en saa asemaa kuulumaan. Laavun pystytys on syytä tehdä kunnolla, jo yöllä tuuli voimistuu.

Yö on lämpimämpi kuin edellinen ja on hienoa painaa pää tyynylle kun tietää että uni tulee varmasti. Ei tarvitse odotella, kuten joskus kotona arjen pyörteissä.

Tällä kertaa yöllisen herätyksen antaa Pasin pöhkiminen ja hetken kuuntelen epäröivästi sen aihetta. Kettuhan se taitaa olla joka naapurisaaressa haukkuu, tuskin siellä koiraakaan on. Sanon Pasille että antaa ketun olla ja jatketaan unia.

Puhelimen herätys yrittää ääntää kuudelta, mutta sammutan sen enkä edes yritä herätä. Pakko nukkua vaikka ajatus oli lähteä soutamaan aamulla hyvän sään aikana jo kotia kohti.

Aurinko on jo korkealla kun havahdun ja jostain kuuluu moottorin pärinää. Pukeudun nopsasti ja pian jo saankin vierailijan autiolle saarelleni. Veneessä näkyy olevan metsähallituksen merkki ja pian jo rupattelemme valkoselkätikka tutkimuksista ja yhteinen tuttukin löydetään.

Aamu tuo mukanaan päätökseen, jotta aivan turha haikailla kotiinmatkan perään. Selän puolella alkavat vaahtopääaallot nousemaan ja niinpä tyytyväisenä teen oloni mukavaksi tuulen suojassa laavulla, jonne aurinko mukavasti paistaa. Repusta löytyy aina kirja tälläisten päivien varalle ja niinpä minä paneudun Asko Kaikusalon hengentuotteeseen ja viihdyn erinonomaisesti.

Kotiväki on huolissaan ja rauhoittelen heitä vakuuttamalla järjen olemassaolosta ja kuivalla maalla pysymisestä. Eihän minulla mikään pakko ole kiirehtiä myrskyn keskelle.

Iltapäivällä aloitan uuden kirjan ja kohennan tyynyäni, tankkaan hieman jotta jaksaa taas levätä. Hei hulinaa, sano mummo kun kirnuun pieraisi! (Tämän sitten sanoi Kiekunen, en itse keksinyt)

Luotan tuulen tyyntymiseen iltaa kohden ja alan illan suussa pakkailla tavaroitani. Olin vähän hätäinen. Kun Kortesaaren päästä katsahdan selälle, niin hups! hieman yllätyn. Hölkinsaaren kupeella vielä vaahtoaa mukavasti. Teen kuitenkin turvallisen suunnitelman myötätuulen mukaisesti ja ylitän selän loivasti tuuli perässä. Saaren tyvenessä rantaudun ja istun odottelemaan edelleen.

Mitä pidemmälle ilta kuluu, sitä hankalampaa matkaa se tietää kun joudun soutamaan suoraan matalalla paistavaa aurinkoa kohti. Matkaa on vielä pari tuntia jäljellä.

Vihdoin sitten lähden liikkeelle, aallot ovat pienentyneet, mutta kuitenkin on koko katsottava että vene pysyy suorana. Ensimmäiseen tuntiin ei ole suojapaikkaa vaan menen kallioisten rantojen myötä, suurien aaltojen keinuttamana, eikä taukoa voi pitää. Puhelinkin soi, siellä haluttaisiin tietää onko kaikki hyvin, mutta ei voi vastata ennenkuin pääsee suojaisaan paikkaan.

Onhan mulla kaikki hyvin. Vene on hyvä, tuuli on hyvä, mieli on hyvä. Auringonlasku on hyvä. Jaksan vielä uskoa että maailma kuitenkin on hyvä. Ainakin tänään.


18.6. Voinsalmi

Illankiekkuja on aamun torkkuja... toivoisinpa useammin olevani aamuvarhain liikkeellä.

Heiniä aaamu-usvassa

Löysin oman seitakallioni.

Kalliota

1.-3.7.

Lapset veneessä

"Kummastelen, ihmettelen
maailmaamme tätä,
ihmettelen aurinkoa,
tuulta lempeätä.
Ihmettelen kauneutta
kukkien ja puiden,
ihmettelen eläimiä,
jotka käyvät uiden."
- Anna Mari Kaskinen

Vetonen muuttui tilausristelijäksi kun erilaisilla kokoonpanoilla soutelin lapsia retkille. Yöksi kuitenkin palasin aina Taivalsaaren rauhan satamaan teltalleni. Harrastettiin Pasin kanssa aktiivisti eliöiden lähitarkkailua, enimmäkseen kalliolla maaten.

Pasi makaa kalliolla Ilta-aurinko Kuoriainen Perhonen Toukka Kukka Pörriäinen

12.7.

Lapuan miehen kanssa lähdettiin kuhaa pyytämään. Kauniisti ja ahkerasti pyydettiin ja sille asteelle homma jäikin. Ei tarvitse syliä levitellä saaliista kerrottaessa.

Adjektiivejä voi sen sijaan viljellä runsaasti kuvaillessa illasta varhaiseen aamuun kestävää soutelua, tyynen veden pinnan elämää seuraamista, kalamiehen toivoa ja jännitystä. Hämärän hetki nuotiolla sopalla. Punaisen taivaarannan vaellus uuteen auringonnousuun. Aaah! Vasta neljä päivää lomaa mennyt, mikä se on se työ? En ole kuullut kun sillon Kuopion torilla...

Lokinpoikanen

Kun tarpeeksi juo pannukahvia niin pis-pis-ille on päästä ensimmäiseen saareen. Hyvä ettei lokinpoika raukka joutunut uhriksi. Meinaan että meinasi jäädä jalan alle kun rantaan kapusin. Astuin viereiselle kivelle enkä poikasta huomannut ensinkään. Loppu hyvin kaikki hyvin. Hän selvisi hengissä.

Kalamies veneessä

Kotirannan kauhu


16.7.

Tuli merkkipäivä kun tuli Erkki-päivä.

Erkki meloo

2.-5.8.

Koko kesän pauhanneet tuulet laantuvat tyveneksi liitäväksi soutupinnaksi. Kesä ja syksy tervehtivät, polttavat rauhanpiippua keskenään. Vieno tuulevire kieputtaa keltaista koivun lehteä auringonkilossa.
Täydellisen vapaana suunnitelmista, liikun mielen mukaan. Haikeana jätän hyvästejä eräälle ajanjaksolle, iloisena odotan syksyn lupauksia. Ihomuistiin jää uimisen raikastama olotila. Lihakset muistavat rentouden päivän, auringonpaahtamalla kalliolla kirjan parissa. Pienet aivosoluni muistavat taivaan alla, mäntyjen katveessa vietettyjen öiden tunnelmat.
Kiitollisuutta ja onnellisuutta - suolaiset juovat poskilla.

P8020138 (25K) P8020139 (22K) P8050193 (15K) P8050194 (9K)

9.8.

Pienellä päiväretkellä pienen miehen kanssa. Laineet keinutti sivutuulessa. Harronsaareen matkalla ihmeteltiin Lenni -lokinpoikasia, lentävät ja kirkuvat omalla epävarmalla äänellänsä.


1.9.

Perjantai-illan huumaa. Töitten jälkeen pikaisesti eväät kassiin ja ystävä messiin.

Miten nää kelit voi olla tämmöistä! Lämmin lounaistuuli hiljalleen huokailee ja aurinko valaisee ohuen pilviverhon läpi. Jättiläislintu ponnisti rantakiveltä lentoon metsän läpi. Äänetön jättiläinen sai kirkuvan varisparven peräänsä. Huuhkaja. Ruovikon kätköistä kiveltä veteen lipui muheva selkä ja aaltovana. Päätettiin sen kuuluvan norpalle.

Seuraavassa salmessa majavanpesä ja siellä varovainen vana vedessä. Kanahaukka räpsytteli saaresta toiseen. Auringonlasku teki taivaalle yhdessä pilvien kanssa violetin mosaiikki kuvion. Mökin asukkaat virittelivät verkkoja veteen. Suussa maistui jo paistettu ahven.


2.-3.9.

Veneen virkaan tärkeimpään, pääsi vetonen.
Oli lapsia kaksi, vuorokauden toimi venetaksi.
Mökillä toimi kalastuskeskus, verkkoja, katiskoita, onkia - oli mummo muistanut matoja tonkia.
Hoitaa porukkaa järkiään, kun nassuttaa hyö särkiään.
Tuli myös haukia, sorva, lahna, ruutana - välillä oli jopa hiljaista, kun pikku-Lassi ei huutana.
Yöllä ei voinut nukkua, piti pitkään kukkua.
Ukill atrain ja lamppu, ei toimi tuulaalla pamppu.
Veden alla monenlaista vilinää, ei muuta ympäriltä nää.
Pimpulat, pampulat, elämän aarteet; timantit taivaalla, kultaa kyydissä.
Kukkia poimia on lusti,
tässä sulle iloa ojentaa Viljami ja Kusti!

Kukka

P.S.
Pojat reippaat hommia paiskii, vene puhdistuu, hiki roiskuu.
Sauna odottaa ja uintirata.
Hampaat kalisee, pitää sukeltaa.
Pois äkkiä ja pian takaisin.
Autossa istuu kuin tatti, hetkessä ottaa mukaansa nukkumatti.

Siivousta

2007

29.4.07

2 (28K)

Siihen levis makkosen eväät! Innokkaat lintutarkkailijat kevätkiihkossa. Voisalmella annettiin tuulen kuljetella ja testattiin Vetosen pik-nik ominaisuuksia. Kaunis aamu muuttui pilviseksi ja tuuliseksi kevätkylmäksi. Yltyvä tuuli ei suosinut muuton edistymistä. Sinisorsan ränkätys oli päivän ääni.


9.5.07

Mukaan lähti Sini, se joka ei ränkätä. Souteleitsimme taas päiväretkelle lintuparatiisini. Ei ihmeitä lintuja, mukavaa kyllä.


25.5.07

Laitettiin iskän kanssa perämoottori Vetosen perään ja huristeltiin Voisalmen, ja Rämeenkanavan kautta ympyrä. Se olikin historiallinen hetki. Periaatteessa olen aina halunnut soutaa.

Hyvinhän se kahdella ihmisellä kulki, jos aion yksin siirtyä moottorielämään, on laitatettava trimmitaso. Saas nähdä. Korvasienet mielessäni kävelin hieman saaressa, mutta ei sieniä, ei. Harronsaareen ajettiin ryynimakkaralle.


4.-5.6.07

9 (17K)
Kuvaaja Sini Suihkonen

Ensimmäinen yö kesäkalliolla. Vietettiin kaverin läksiäisiä. Ison Amerikan iso kansallispuisto saa hyvän työntekijän muutamaksi kuukaudeksi. Haikeutta ja jännitystä ilmassa.

Ja hirveesti itikoita. Onneksi riippumatto toimii myös rankisena. (eipä vielä muuten ole toiminutkaan - no, ehkä joskus saan aikaiseksi virittää kunnolla ja testata)

1 (65K)

Västäräkillä oli poikaset huussin kuivikekaukalossa, toivottavasti ei kukaan huomaamattaan kouhaise kohti.

10 (46K)
Kuvaaja Sini Suihkonen


30.6.07

4 (53K)

Perheveneilyä

Kalaan on päästy, koko perheen voimin. Katiskoita, verkkoja, virveliä, pohja-onkia, korkkionkia. Täkyverkkoja, täkyhaaveja, uistelua. Jäikö joku mainitsematta?!

Ukin uusi punainen farri -lempinimen saanut kalastusvene on ollut varteenotettava kilpailija Vetoselle. "Kiireen" keskellä on ollut mukava ajella sillä retkille ja kalalle. Tämäkin hauki on semmoiselta reissulta. Kohtelias emäntä olin, vieras sai elämänsä ensimmäisen hauen.

3 (13K)
8 (36K)

Tiistai heinäkuussa - päivämääristä ei väliä nyt loma!

5 (23K)

Tätä olen kaivannut. Veden tuoksua. Soutelen hiljakseen ilman tarkkaa päämäärää. Harmaalokin poikaset ovat lennossa ja minua naurattaa niiden vieno pihinä, PLIIH, kuuluu ison linnun suusta. Toinen tuli kaveriksi. Se osasi jo huudella värisevästi KRIIK, KRIIK! Hyvä siitä vielä tulee. Silkkiuikun ja koskelon poikueita näkyvissä. Olenpa tyytyväinen itseeni, kun soudan enkä aiheuta heille paniikkia. Vanhempieni punainen ferrari loistaa heinikon laidassa. Vaihteeksi onkimassa ovat. Kohta mennään yhdessä makkaralle - ryynimakkaralle! Ferrari on ikivanha vene - malliltaan melkein yhtä leveä kuin pitkäkin, keulamuotoilu muistuttaa minusta vanhojen elokuvien salakuljettajien, pirtutrokareiden veneitä. Mutta hieno se on - vaikka päivätanssit pitäis lattialla.

Laivaväyllä vilkasta. Muutaman tunnin aikana viisi laivaa, joista yhden aaltoja kiirehdin vähän suojaan, eipä olisi tarvinnut nehän oli mahtavat mainingit joissa hienosti kelluttiin. Vau.


26.7.07

Vietin aurinkoisen päivän perinteitä noudattaen - kalliolla kirjan kera.

6 (75K)

Mökiltä lähtiessä iloitsin uudesta perhostuttavuudesta, keisarinviitta on ihastuttanut monena päivänä mökkirannalla. Laivaväylällä on edelleen vilkasta - monenlaista venettä, purjeilla ja ilman. Suuntaan pois väylän läheltä. Matkan varrella saaren niemekkeessä minkki saalistaa, sukeltaa ja pelmuilee. Kiviä pitkin kipittää sitten rantaa eteenpäin. Lokinpojat lepäilevät kalliolla sovussa koskelon kanssa.

Vene rantaan, retkipatja kalliolle, kirja auki ja lukemaan. Uida pitää aina välillä. Tiiran säännöllinen saalistuslento hettää varjonsa kirjansivuille. Kalojen polskuttelu sai välillä tiirustelemaan järvelle. Pasi vieressä kohotti korvansa ja keskitti katseensa; iso ahven ui selkäevä pinnan yläpuolelle näkyen. Härkälinnun poikaset piilottelivat kaislikossa.

Soutaessa kuului ja näkyi joka puolella jo isoksi kasvaneiden poikasten elämä. Silkkiuikkujen viirukkaat lapsoset piirtyivät harmaana vedessä vihreänä heijastelevaa metsää vasten. Koivikon latvustusta sain kiikariini kuhankeittäjä poikueen. Kaunis lintu ja korvia hivelevän kaunis soitto keväällä. Poikueen rääkynä on nyt kertakaikkisen karmeea rääkymistä.

Pohjoisesta nouseva ukkospilvi laittoi airoihin vipinää ja rivakasti soutelen vastatuuli matkan lahden suojaan.

Aurinkoinen retki päättyy rantasaunan lempeisiin löylyihin. Tummanpuhuvan pilven raosta siintävä valo piirtää kauniit säteet lumpeikkoon. Ja uskotteko jos sanon, että juuri sieltä valokeilaa pitkin uiskentelee kaunista ruskoa hohteleva silkkiuikku. Taidetta ja runoa.

7 (59K)

10.-12.8.07

Maria ja Pasi

Satumaisen hieno viikonloppu. Joinakin hetkinä elämä hellii enemmän kuin tohtii edes toivoa.

Ystävän mukaan lähteminen oli jo keväästä odotettu, silloin säät estivät omalla veneellä liikkumisen ja turvauduimme venetaksiin viiden päivän Linnansaari reissulla.

Mutta nyt, aurinko paistoi ja vesi lepäsi tyynenä. Nopsa tavaroiden pakkaus veneeseen ja vilkuttelut mökkirantaan jääville. Saunan lupasivat lämmittää paluuseemme valmiiksi. Ihania ihmisiä.

Pieni suuri kalamies Roni lämmitti meidät tunnelmaan kalajutuillaan. Meilläkin oli kalavehkeet mukana, jos ruokaa sattuisimme tarvitsemaan. Hieman epäilytti moinen tarve, keittiöosastomme notkui kaikenlaisia herkkuja.

Kopallinen kantarelleja houkutti meidät nopsasti tauolle. Uudet perunat, kantarellit ja savulohi. Perinteinen elokuun ateria maistui taas kerran taivaalliselta. Siinä ruokalevolla maatessamme seurailimme luonnonnäytelmää. Edessä oleva järven pinta täyttyi kalojen tuikeista, kuin vettä sataisi. Suuri ala täynnä elämää. Välillä joku isompi kala sai aikaan joukkohypähdyksen ja hetken sähinän aikaiseksi. Pääsipä joskus näkemään mitä kaikkea siellä pinnan alla tapahtuukaan.

maria_ja_pasi2 (60K)

Matkaa jatkettiin suuremmille selille. "Mikä se on tuo musta tuolla?" kysyi Maria. Norppahan se. Painui veden alle mutta pian jo uudestaan tavattiin. Meillä oli sama suunta ja sama vauhti. Tavattiin monta kertaa, ihan selvästi se katsoi meitä. Hymyili koko leveällä naamallaan ja heilutti räpyläänsä. Vilkutti hyvästiksi. Sydämessä läikähti ilo. Aikamoinen peli tämä soutuvene, ehtii nähdä ja katsella. Sovittu juttu! Meillä on norppien kanssa hyvät välit.

Leppoisassa tahdissa soutelimme iltahetkeä maisemia katsellen. Paavalinsaaren vierestä on kalasääsken pesä pudonnut keväällä, liekö myrskyt olleet liian kovat. Toivottavasti löytävät uuden hyvän paikan.

Toinenkin retkisoutuvene oli liikkeellä. Niitäpä ei kovin montaa näy, sellaisen huomaa heti.

Iltahämärissä nukkumaan mennessä puiden katveesta pilkisti nouseva kuu. Laavun hyttysverkon takaa oli levollista katsella pimeää yötä.

Parasta mitä tiedän on herätä aamulla laiskasti, venytellä raajoja ja ajatuksia. Puoliunessa voi kävellä muutaman metrin ja pulahtaa uimaan. Laitella vähän aamiaista ja pulahtaa uudestaan uimaan. Aivotoiminta aivan minimissä, ei tarvitse ajatella mitään.. Ohi ajava vene tai laiva on suurin tapahtuma. Pasi-koira vieressä osaa juuri saman. On niin siinä hetkessä, ettei muista muita olevankaan, joten teltastaan kömpivä Maria saa hurjan pelottavan vauhtikoira haukun osakseen. Pasi on vähän höperö.

Vene pakkautuu näppärästi ja matka jatkuu. Pöljänsaaret on meille juuri sopiva seutu. Salaisessa vakipaikassani käymme hakemassa lisää kantarelleja, eihän nyt toki voi olla suunnittelematta jo seuraavaa ateriaa.

Ruokalistalla onkin perunoita ja kantarelleja, viiniä ja jälkiruokana leipäjuustoa hillolla.

Siitäpä ei sitten matkan ihan heti etene, iltapäivän kuumimmat hetket vietetään varjossa loikoillen, levottomia tarinoita kertoillen. Kuuma on.

Vieritän itseni järveen. Sieltähän se taas uusi elämä urkenee.

Soudellaan taas. "Mennään vaikka sieltä salmesta, missä on ollut kalasääsken pesä korkealla kivellä".

kivet (27K)

Sitähän siinä ihmeteltiin, kuvailtiin ja kelluttiin. Norppa oli siellä myös. Uiskenteli pää koholla meitä kohti. Painui sukelluksiin ja ilmestyi pian veneen toiselta puolelta. Jatkoi jälleen uimistaan kaikessa rauhassa, viiksikarvat vaan vilahteli.

Mikä näky, mikä onni, mikä riemu. Se oli niin lähellä, eikä se meitä pelännyt, eikä meistä piitannut. Aivan mahtava kokemus.

Mikä ilta!

Hiljalleen aloimme miettiä yöpuuta. Elokuu on luotu taivasalla nukkumista varten.

Hyvästelimme auringon kalliolla, katsoimme sen viimeiset punaiset säteet pilvettömällä taivaalla. Selän takaa alkoi nousta täysikuu...

Sytytimme kynttilät ja rauhoituimme yön äänille. Alla pehmeä hiekka ja makuupussista voi tuijottaa tähtitaivasta.

Pasi asettui Marian viereen, huolehti laumastansa.

maria_ja_pasi3 (52K)

Välillä pitää vilkuilla kuuta ja höröttää korvia, aamuyön puolella jostain kuuluu kurkien huutoa.

Auringon ensisäteiden mukana jokin herättää minut. Pasi ja Maria nukkuvat rauhassa, mutta jokin ääni ja liike kiinnittää huomioni. Samalla silmäyksellä huomaan kuinka valkoselkätikka touhuaa juuri siinä lahon koivun latvassa jonka juurella Maria nukkuu. Hymyilen ja naurahdan, onhan tässä taas tarinaa. Harvinaisia, hyviä tyyppejä yhdessä, samassa silmäyksessä.

Aamutoimien jälkeen matka jatkuu. Jossain vaiheessa muuttuu kotimatkaksi. Mutta ei kiirettä. Tämä on päättymätön tarina. On vain taukoja – ja jälleen matka jatkuu.

puska (48K)

24.11.07

karvahattu (52K)

Karvahattunaisen unelmien täyttymys.

Nurinniskoin käännetty vene vielä kerran vesille. Apeaan ajankohtaan, matalaan mieleen sain aurinkoisen lahjan.

kaislat (68K)

Kortteissa pienet kellot soittivat heliseviä sävelmiä. Kaipuuta ja kauniita muistoja.

Uutta kesää odotellessa. On aika nauttia talvesta.

maisema (36K)

Päeväkirjan alkuun

[  Etusivu  |   Pasimaailma  |   Reppumaa -ihmisen rauhoitusalue  |   Linkkejä kiikarissa  |   Kirjasto  |   Vieraskirja  ]