Koivuluoto heinäkuussa 2005
Meri antoi lahjan. Tyynen, kauniin aamuhetken, kokonaisen päivän.
Merimaisema mykisti, täytti kauan eläneen haaveen.
Ehkäpä ymmärsin jotain, mistä niin paljon olin kuullut, niin paljon lukenut. Matkalla ajatukseni seikkailivat menneissä, mummoni lapsuuden tarinoissa, joita iltasaduiksi sain pienenä tyttönä kuunnella.
Koivuluodon kauneus vei kaiken mennessään, oli vain maininkien loiske rantakalliossa ja kukkivat kalliot. Horisontissa ei mitään.
Täydellisen haikea olotila. Aina haluaisi nähdä mitä löytyy taivaanrannan takaa.
Kuva-albumi (aukeaa uuteen ikkunaan)